Tutkimuksessa kartoitetaan ruotsin kielen vaikutusta 13–15-vuotiaiden kaksikielisten nuorten suomen kieleen luokkahuoneen ulkopuolella nauhoitetuissa arkikielisissä keskusteluissa Haaparannalla (2014–2017) ja Tukholmassa (2015–2016). Artikkelissa pohditaan ruotsin kielen leksikaalista, semanttista ja morfosyntaktista vaikutusta mahdollisena selityksenä suomen standardipuhekielestä poikkeaviin sanavalintoihin ja kielioppirakenteisiin. Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kontrastiivinen. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsin kielen vaikutus näkyy enimmäkseen kaksikielisten nuorten suomen sanastossa. Koodinvaihdon ja lainaamisen ohella puhujat kääntävät ruotsinkielisiä idiomaattisia ilmauksia suomen kieleen. Myös suomen sanojen semanttisen kentän laajeneminen voi olla merkki ruotsin kielen vaikutuksesta. Osaa poikkeavista ilmauksista voi pitää puhekielen normaalivariaationa ja murrekielisinä ilmauksina, osaa taas standardikielen normista poikkeavina muotoina, joita ei voi selittää ruotsin kielen avulla. Kaksikielisten puhujien suomen kielessä esiintyy vain vähän esimerkkejä ruotsin morfosyntaktisesta vaikutuksesta. Puhujat pitävät erillään ruotsin ja suomen sanojen ääntämisen, eikä ruotsin kielen fonologista vaikutusta suomen kieleen ole juuri havaittavissa.